HS: Onko Kim Jong-un mielipuoli vai taktikko?

Tämä artikkeli käsittelee esiin nostamaasi teemaa ja kannattaa lukea:

A Lot of What You Know About North Korea Is Racist Nonsense

Degeneroitunut, sanoisin. Isoisänsä vielä sävelsi oopperoita ja kuinka monta niitä hole in oneja taas olikaan. Tämä nykyinen vain käskyttää präiskimään muiden suunnittelemia ohjuksia milloin minnekin.

https://www.theguardian.com/world/video/2017/jul/0...

Kim Jong-un on yksinkertaisesti päästään pimeä, valoa ei vähään aikaan ole ollut mukana. On mahdottomuus että tämä mies politiikallaan saisi muuta aikaan kuin tuhoa kansalleen. Hän halunnee kertoa että "meillä on voimaa aseissa", mutta aseiden määrä ei riitä kuin vain omaan itsetuhoon.
Jollei tämä mies sitten saa liittolaisia tuhon politiikalleen, tänään ei kuitenkaan siltä tunnu. Venäjä on maa jonka sotilaallisen voiman pystyy ymmärtämään, vaikka sekin kärsii taloudellisessa maailmassaan perusteettomasta voiman näytöstään. Ketä vastaan ? Maailma elää murrostaan, jonka lopputulos ei juuri tänään "ruusuilla tanssimiselta" näytä.

P-Korea romahtaa mahdottomuuteensa. Siitä ei epäilystäkään. Tämä on lähellä Kiinan ottaessa pesäeroa. En puhuisi mistään Kimin strategiasta ulkosuhteissa, koska niitä ei juuri ole.

Sisäpolitiikka toimii kuten ennenkin. Militarismi kukoistaa, armeijan johto saa palkintoja pysyäkseen Kimille uskollisena, kansaa valvotaan ja urkitaan, kaikki protestointi tuottaa ankaran rangaistuksen, tiedotus on aivopesua, ulkomaiset vaikutteet kiellettyjä alkaen hiusten leikkuusta, matkustaminen kotimaassakin luvanvaraista, ulkomaille ei pääse kuin töihin tienaamaan valuuttaa Kimille ja ulkomaalaisten käynnit rajoitettuja, valvottuja ja heidän kanssaan keskustelu kielletty. Kaiken kruunaa Kimien henkilöpalvonta. Mutta tämänhän jo kaikki tiesivät.

Sveitsiläisen tv-dokumentin mukaan Kim oli keskiverto oppilas, pelasi mielellään koripalloa, käyttääntyi hyvin ja osasi saksaa tai siis sen sveitsiläistä mongerrusta ihan hyvin. Kieli oli opetuskieli. Kimillä oli sveitsiläisiä kavereita. Näin kertoi dokumentissa koulun entinen vararehtori. En tiedä miksi lausuntoa tulisi epäillä valheeksi. Kimin veli oli samaan aikaan myös Bernissä koulussa, mutta eri laitoksessa.

Kuitenkin parissa sveitsiläisessä mediassa ovat Kimin entiset koulukaverit kertoneet tämän saaneen huonoja arvosanoja ja olleen paljon poissa koulusta. Kimillä oli valeisä ja valenimi Sveitsissä. Hänen isänään toiminut oli töissä YKssa maansa edustajana. Kim asui Sveitsissä kokonaista yhdeksän vuotta alkaen 1991 vuodesta.

Pohjois-Korea on suljettu ja eristetty valtio. Sen takia siitä voi olla vaikea muodostaa tasapainoista ja täysin todenmukaista kuvaa. Vaikka suuri osa Pohjois-Koreaa koskevista yksittäisistä väitteistä olisikin yksipuolista propagandistista mustamaalausta, joka ei kerro kaikkea ja sitä kuuluisaa asioiden toista puolta, tietoa kokonaiskäsityksen muodostamiseen on riittävästi.

Jo siitä tosiasiasta, että maa on sosialistinen diktatuuri, seuraa perustavia asioita, jotka vaikuttavat kaikkeen Pohjois-Koreassa: ateistinen ideologia ja henkilönpalvontaan perustuva johtajakultti sekä keskitetty totalitaristinen kaikkivoipa valtio ilman länsimaiseen ademokratiaan kuuluvia poliittisia yksilön perusoikeuksia.

NL:n ja itäblokin kommunistidiktatuurien hajottua olemme saaneet niissä eläneiden ihmisten kautta vahvistuksen siitä millaista elämä rautaesiripun takana todella oli. Monille länsimaalaisille on ehkä yllättävää, että suuri osa - ellei valtaenemmistö - kansalaisista olikin tyytyväisiä elämäänsä kommunistidiktatuurissa. Siihen riitti se, että arkielämisen perusedellytykset oli turvattu eikä tiennyt eikä osannut haaveillakaan paremmasta.

Erityisen tyytyväisiä olivat tietenkin ne, jotka olivat totalitaarisen järjestelmän hierarkiassa johtavissa asemissa ja kuuluivat etuoikeutettuun ryhmään. Tyytymättömiä olivat ne, jotka tiesivät tai kuvittelivat tietävänsä paremmasta, toisinajattelijat ja ne, jotka olivat joutuneet totalitaarisen valvonta- ja sortokoneiston uhreiksi.

Samat piirteet sopivat Pohjois-Koreaan ja ne ilmenevät jyrkemmin kuin hajonneen itäblokin maissa. Valtion ja järjestelmän olemassaolon sisäinen legitimiteetti perustuu vastakkainasetteluun sen ja muun maailman - erityisesti kapitalistisen ja imperialistisen USA:n - välillä. Oman ydinaseohjelman tavoitteena on tietenkin hankkia ydinpelote, jolla kommunistisen dikatuurin tulevaisuus voidaan varmistaa.

Niin nurinkuriselta kuin ehkä tuntuukin, Kim Jong-unin uho sekä USA:n ja muun maailman vastatoimet pönkittävät Suuren Johtajan jumalallista asemaa, kommunistidiktatuurin ja ydinaseohjelman legitimiteettiä. Pohjois-Korean sisäisessä retoriikassa Kimin uho tuskin kuulostaa lainkaan niin mielipuoliselta kuin länsimaalaisten korvissa. Tämän takia en laittaisi liian suurta suurta merkitystä ”hullun miehen teorialle”.

Epäilemättä Kim Jong-unin toimia ydinaseen hankkimiseksi ohjaa halu turvata hänen henkilökohtainen ja Kimin dynastian valta. Se on kuitenkin ideologisesti sidottu motiiviin taata Pohjois-Korean sosialistisen järjestelmän tulevaisuus.

Väitteitä, joiden mukaan kapitalistinen maailma - ennen muuta USA ja muut länsimaat - systemaattisesti pyrkisivät tuhoamaan Pohjois-Korean sosialistisen unelmavaltion, pidän vahvasti liioittelevana propagandana. Sisäpoliittiset paineet Pohjois-Koreaa vastaan ovat länsimaissa toki kasvaneet sitä mukaan kuin niissä katsotaan, ettei muiden maiden, kuten Pohjois-Korean, ihmisoikeusrikkomuksia tulisi hyväksyä eikä sietää.

Puuttuminen Pohjois-Korean ja muiden maiden ihmisoikeusrikkomuksiin ei kuitenkaan kuulu presidentti Trumpin agendalle, ei ainakaan sen kärkeen. Korkeintaan hän voi siihen vedota hankkiakseen tukea Amerikka ensin -politiikalleen. Pohjois-Korea muodostaa kansainvälisen uhkan, joka kohdistuu ensisijassa USAan mutta myös sen Aasian liittolaisiin.

Trumpin ykkösprioriteetti on sen takia ensin oman maansa ja sen jälkeen liittolaistensa turvallisuus. Hän ei missään tapauksessa tule sallimaan sitä, että Pohjois-Korea voisi uhata, saati iskeä ydinaseella USAan. Tuskimpa yksikään vastuullinen presidentti sellaista sietäisi. Pearl Harbour ja 9/11 ovat kansankunnan kollektiivisessa tajunnassa olevia tapahtumia jotka ohjaavat ulkopolitiikkaa.

Tilanne ei siis näytä erityisen hyvältä. Luottamusta osapuolten välillä ei ole eikä taida tullakaan. Ellei Trump saa takeita siitä, että Kim luopuu ydinaseohjelmasta, USA todennäköisesti tekee ennaltaehkäisevien täsmäiskujen sarjan. Avainkysymys on siinä, onko Kim valmis luopumaan siitä mistään hinnasta. Venäjän ulkoministeriö ehdotti tarjoavansa Pohjois-Korealle turvallisuustakuita korvaukseksi siitä että se luopuu ydinaseohjelmasta. Mutta Trumpin luottamus Venäjäänkään ei ole erityisen korkea.

Jos syntyy kolmanteen polveen totaalisen vallan omaavaa sukua ja nimitetään sitten itse saman totaalisen vallan omaavaksi seuraajaksi, niin maailmankuvan on pakko olla tyystin erilainen kuin juuri kenelläkään muulla ihmisellä.

Kyse ei siis ole varsinaisesti hulluudesta mielenterveydellisenä diagnosina, vaan tietynlaisesta persoonallisuushäiriöstä, joka ammentaa kasvualustansa täysin "surrealistisesta todellisuudesta", sikäli kuin tuollaista sanaparia ei voi pitää kuin paradoksina.

Miten olisi mielipuoli taktikko?